Papin virkojen säilyttäminen seurakunnassa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Papin virkojen säilyttäminen seurakunnassa

Taustaa

Papin virka on seurakunnan perusvirka, jota ilman seurakunnan olisi mahdotonta toimia. Pappeja tarvitaan riittävä määrä seurakunnan ydintehtävän toteuttamiseksi.

Seurakuntarakenteet ja toimintatavat ovat muuttuneet niin paljon, että pelkästään seurakuntalaisten määrän perusteella ei voida enää asettaa suositusta papin virkojen määrästä. On otettava huomioon koko alueen asukasmäärä ja tutkittava yksilöllisesti seurakunnan tilannetta ja olosuhteita.

Tällä hetkellä Suomessa on yksi seurakuntapappi 1888 seurakuntalaista kohti. Vuoden 2016 lopussa kirkon jäsenmäärä oli 3 956 277 ja seurakuntapappeja oli 2095 (Kirkon tilastokatsaus 2016). Virkojen määrä on vähentynyt vuodessa 28:lla. Kymmenessä vuodessa on vähentynyt 176 papin virkaa. Luvussa 2095 ovat mukana myös kirkkoherrat. Jos mukaan otetaan myös kirkkoon kuulumattomat, Suomessa on yksi seurakuntapappi 2626 asukasta kohti (väkiluku vuoden 2016 lopussa 5 502 593).

Tässä kannanotossa kartoitetaan niitä tekijöitä, jotka tulisi ottaa huomioon määritettäessä, kuinka paljon pappeja seurakunnassa tarvitaan.

Pappisvirka

Luterilainen käsitys pappisvirasta ilmaistaan tiivistetysti Augsburgin tunnustuksessa. Pappisvirka on sanan ja sakramenttien hoitamisen virka.  Se on palvelutehtävä, joka on olemassa, jotta ihmisissä syntyisi ja kasvaisi usko Kristukseen ja rakkaus lähimmäiseen. 

Papin erityisenä tehtävänä on jumalanpalveluksen toimittaminen ja pyhien sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen, rippikoulu- ja muu opetus sekä yksityinen sielunhoito ja rippi (kirkkojärjestys 5:1).

Papin perustyöhön seurakunnassa kuuluu usein jostakin työalasta vastaaminen sekä toiminnan ja talouden suunnittelu ja kehittäminen. Pappisvirka on myös paimenvirka, johon liittyvät erilaiset johto- tai asiantuntijatehtävät.

Käytännön kysymyksiä

Seurakunnissa on myös talouden kiristyessä huolehdittava siitä, että papin virkoja on riittävästi. Pappi voi koulutuksensa ja kokemuksensa pohjalta tehdä erittäin laaja-alaisesti työtä, mitenkään väheksymättä muiden virkojen haltijoita ja heidän koulutustaan. Papille on kuitenkin jäätävä aikaa myös palautumiseen ja muiden kutsumustensa hoitamiseen. Häntä ei voida kuormittaa kohtuuttomasti, vaikka hän tekeekin työajatonta työtä.

Arvioitaessa sopivaa papin virkojen määrää seurakunnassa on otettava huomioon useita käytännön kysymyksiä.

Jumalanpalveluspaikkojen määrä

Pappeja tarvitaan sitä enemmän, mitä enemmän seurakunnassa on jumalanpalveluspaikkoja. Jumalanpalveluspaikkojen määrä on lisääntynyt monin paikoin seurakuntien yhteen liittymisen seurauksena.

Seurakunnan ja kunnan ikärakenne

Seurakunnan ja kunnan ikärakenne vaikuttavat esimerkiksi toimitusten määrään. Jos kunta on vanhusvoittoinen, hautauksia on enemmän riippumatta siitä, kuuluvatko vainajat kirkkoon vai eivät. Paikkakunnalla sijaitsevien koulujen, sairaaloiden, vanhustenhoitolaitosten yms. määrä vaikuttaa myös henkilöstötarpeeseen. 

Seurakunnan hallinto- ja johtomalli (esim. työalajohtoinen malli, aluejakomalli)

Seurakunnan hallinto- ja johtomallista lähteviä työntekijätarpeita on arvioitava seurakuntakohtaisesti.

Etäisyydet ja maantieteelliset ulottuvuudet

Erityisesti Pohjois-Suomessa ja myös suuremmissa liitosseurakunnissa eri toimipisteiden etäisyydet ja kotikäyntimatkat saattavat muodostua pitkiksi. Tällöin matkoihin menee huomattavasti enemmän aikaa kuin taajama-alueilla toimittaessa. Tämä vaatii enemmän henkilöresursseja.

Maantieteelliset ulottuvuudet vaikuttavat myös siten, että järviseuduilla kesäasukkaita voi olla paljon ja he voivat kesäaikaan moninkertaistaa seurakunnan väkiluvun.

Tehtäväkuvien muuttuminen

  1. Kirkkoherran tehtäväkuvan muuttuminen

Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kirkkoherran tehtäväkuva on lähes täydellisesti muuttunut. Kirkkoherrojen hallinnollisen työn osuus on kasvanut siinä määrin, että isommilla paikkakunnilla kirkkoherra ei enää ole mukana toimitusvuoroissa eikä perusseurakuntatyön säännöllisessä toiminnassa. Työn määrää ovat kasvattaneet erityisesti rakenteelliset muutokset, seurakuntien yhdistymiset, palkkausuudistus sekä kirkon hallinnon uudistuneet järjestelmät, muiden muassa Kipa.

  1. Pappien työnkuvan muuttuminen

Kirkollisten toimitusten asema ja luonne seurakuntaelämässä ovat kokeneet muutoksia. Vaikka toimitusten määrä on jonkin verran vähentynyt, toimitusten luonne on muuttunut. Nykyään toimitukset ovat prosesseja, jotka vievät papeilta entiseen verrattuna huomattavasti enemmän aikaa.

Kirkolliset toimitukset ovat merkittävä tekijä, mikä saa ihmiset pysymään kirkon jäseninä (Gallup Ecclesiastica -kysely, Kirkon tutkimuskeskus/Taloustutkimus Oy 2015). Sen vuoksi toimituksia on priorisoitava ja niihin on käytettävä aikaa. Ne ovat kohtaamispintoja myös niiden seurakuntalaisten kanssa, jotka muuten eivät osallistu seurakunnan toimintaan. Toimituksissa kohdataan myös kirkosta eronneita. Uusperheiden aikakaudella esimerkiksi hautajaisiin liittyviä toimituskeskusteluja saattaa olla useita.

Myös jumalanpalveluselämä on muuttunut entistä vuorovaikutteisemmaksi seurakuntalaisten kanssa. Jumalanpalvelukset suunnitellaan yhä useammin seurakuntalaisista koostuvissa pienryhmissä, mikä vaatii pappisresursseja huomattavasti aikaisempaa enemmän.

Paljonko pappeja tarvitaan

Papit eivät jakaudu alueellisesti tasaisesti. Sen vuoksi on tärkeää kartoittaa seurakuntakohtaisesti papin virkojen tarve yllä olevien käytännön kysymysten pohjalta.

Papin virkoja tulee olla seurakunnassa riittävästi, jotta kirkon työ voidaan tulevaisuudessakin turvata.

Työryhmä

Petri Rask, puheenjohtaja, Raija Korhonen, Suvi Laaksonen, Mats Lindgård, Merja Laaksamo, sihteeri.

Hyväksytty Pappisliiton hallituksessa 24.4.2017.