AKIn lausunto diakonivirkaesitykseen
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

AKIn lausunto diakonivirkaesitykseen

19.1.2015

AKI pitää diakoniviran perusratkaisuksi valittua ns. uutta vihkimysvirkaa oikeana ratkaisuna kirkon tulevaisuuden suhteen. Jatkossa seurakunnissa on yhä vähemmän mahdollisuuksia ylläpitää nykyisiä, pitkälle eriytyneitä, koulutussidonnaisia ja tehtäväalakohtaisia palvelussuhdevirkoja, minkä johdosta yksi vihkimysvirka, johon monenlainen koulutus antaa pätevyyden, on oikea lähtökohta uudistukselle. Tässä erityisesti työnmuoto- ja työntekijäkeskeisyyden ongelmia käsittelevä osio (s. 37-38) on oikeansuuntainen.

AKI katsoo myös oikeaksi ratkaisun, että vihkimys uuteen virkaan perustuu seurakunnalta saatavaan vokaatioon. Ns. "varastoon vihkiminen" ei ole teologisesti perusteltu eikä kirkon työnantajaroolin kannalta asiallista.

AKI pitää hyvänä myös sitä, että uuteen virkaan on sisällytetty vihkimykseen perustuvia oikeuksia (jumalanpalveluselämä, saarnaaminen, ehtoollisen jakaminen) ja velvollisuuksia (piispallinen kaitsenta) sekä viran tunnusmerkit (stola, virkapuku).

AKI ei ole samaa mieltä esitysluonnoksessa esitetyistä perusteista, että niitä viranhaltijoita, jotka hoitavat nykyisin kanttorinvirkaa, ei katsottaisi kelpoisiksi tulla vihityiksi uuteen vihkimysvirkaan. On nimittäin otettava huomioon, että itse esitysluonnoksessa todetaan (s. 20), että perusteilla "kanttorin virat voidaan nähdä vihkimystä edellyttävinä".

Tässä AKI viittaa nykyisten kanttorinviranhaltijoiden laajaan korkeakoulutukseen sekä musiikin kautta tapahtuvaan sananjulistukseen ja kasvatustyöhön. Kanttorit ovat seurakunnan musiikkitoiminnan johtajia ja musiikin asiantuntijoita koko seurakunnan toiminnassa. Yhä useammin sananjulistukseen sisältyvän musiikin sisällöllinen arviointi ja valinta kuuluvat tätä nykyä kanttorille. Lisäksi kanttorit hoitavat seurakunnan kasvatustehtäviä rippikouluissa sekä lapsi- ja nuorisotyössä.

AKI katsoo, että esitysluonnoksen tulkintoja piispainkokouksen lausunnoista kanttorinvirkojen osalta on tarkasteltava uudelleen (mm. s. 20).

Piispainkokous on lausunnossaan 1/2009 kirkkohallitukselle Diakoninvirka-mietinnöstä todennut, että "piispainkokous ei näe periaatteellisia tai teologisia esteitä kanttorien vihkimiselle ehdotettuun diakonian virkaan ja pitää mahdollisena, että tämä toteutuu jo uudistuksen käynnistysvaiheessa." Tämä on todettu myös piispainkokouksen lausunnossa 2/2011 kirkolliskokoukselle.

Piispainkokous ei lausunnossaan 2/2011 kirkolliskokoukselle käsittele kanttorin viran poisjättämistä uudesta virasta (vrt. esitysluonnos s. 20). Tällainen tulkinta on esitetty lakivaliokunnan mietinnössä 2/2011 mutta se ei näytä nousevan piispainkokouksen lausunnon 2/2011 tekstistä.

AKI toivoo, että esitysluonnosta korjataan edellä mainittujen huomioiden perusteella.

Perustevaliokunnan lausunto 2/2011 siteeraa piispainkokouksen em. lausuntoja oikein, mutta perustelee kanttorin jättämistä pois diakoninvirasta sillä, ettei vihkimyksessä annettuja oikeuksia (saarnaaminen, ehtoollisen jakaminen) voi hyödyntää samanaikaisesti kanttorin tehtävien kanssa.

AKI katsoo ensinnäkin, että tämä luonnehdinta ei vastaa seurakuntaelämän todellisuutta varsinkaan pienissä seurakunnissa eikä esimerkiksi leiriolosuhteissa.

Toiseksi AKI toteaa, että vihkimykseen liittyy kirkon myöntämä hengellinen auktoriteetti, joka tällä ratkaisulla evätään kanttoreilta, jotka ovat kirkon musiikin ammattilaisia (ks. edellä).

AKI katsoo myös, että esitysluonnoksessa on korjattavaa niissä perusteluissa, jotka koskevat kanttoreiden virkakunnan kannanottoja (s. 20).  AKI tähdentää, että mietinnössä tulisi viitata kanttoreita edustavien virallisten tahojen, kuten AKIn ja Suomen Kanttori-urkuriliiton lausuntoihin eikä yksittäisten viranhaltijoiden eri yhteyksissä antamiin lausumiin - varsinkaan ilman viittausta.

Suomen Kanttori-urkuriliitto ja Suomen kirkon pappisliitto ovat 17.3.2003 todenneet lausunnossaan Palvelijoiksi vihityt -mietinnöstä, että "ekklesiologisin perustein kanttorin virka voidaan ilman muuta liittää diakonaattiin kuuluvaksi". 

AKI on todennut 12.12.2008 Diakoninvirka-mietinnöstä antamassaan lausunnossa, että "suurin ongelma ehdotetussa uudistuksessa on se, että kanttorin virka on ajateltu jättää diakoninviran ulkopuolelle". Samoin "kanttoreiden mukaanotto erityisen viran ja vihkimyksen piiriin nousee luontevasti heidän keskeisestä tehtävästään seurakunnan jumalanpalveluselämässä. - - Kanttorien kohdalla ei tarvitse keskustella myöskään koulutuksen laajuudesta eikä sisällöstä."

AKI toivoo, että esitysluonnoksen tekstiä kanttoreiden virkakunnan näkemyksistä korjataan edellä mainittujen huomioiden perusteella. 

Edellä kuvatun perusteella AKI katsoo, että uuden vihkimysviran kelpoisuusedellytyksiin tulee lisätä seurakunnan musiikkitoiminnan tehtävät sekä kirkkomusiikin koulutus.

AKIn mielestä uuden vihkimysviran osallistumista synodaaliseen hallintorakenteeseen voidaan pitää onnistuneena kirkkohallituksessa ja tuomiokapitulissa. Sen sijaan uuden viran sijoittuminen maallikkokiintiöön sekä hiippakuntavaltuustossa että kirkolliskokouksessa ei ilmennä virkaan liitettävää hengellistä auktoriteettia, joka muutoin perustelee kirkkomme synodaalisen hallintorakenteen.

AKI tiedostaa hallintorakennekysymykseen liittyvät reaalipoliittiset näkökohdat, jotka saattavat estää uudistuksen läpimenon kirkolliskokouksessa, mikäli voimasuhteita nykyisen pappiskiintiön ja maallikkokiintiön välillä kirkolliskokouksessa ja hiippakuntavaltuustossa muutettaisiin. AKI kuitenkin toivoo, että esitysluonnoksessa todettaisiin esitetyn mallin jatkokehittämistarpeet erityisesti synodaalisen hallintomallin kannalta. 

AKI ei näe ongelmaksi käyttää uudesta vihkimysvirasta genetiivimuotoista nimitystä diakoninvirka, joka on kielellisesti parempi kuin nominatiivivartaloinen diakonivirka. Eron hengellisen viran (diakoninvirka) ja virkamiesoikeudellisen viran (diakonin virka) tekee kirjoituksessa välimerkki ja puheessa erilainen painotus. Tällöin seurattaisiin myös sitä kielenkäyttöä, jota muuten on tapana noudattaa (esim. "hän hoitaa opettajanvirkaa", "hänet on saanut opettajan viran").

AKI katsoo, että uusi vihkimysvirka tulisi kanttorinviran puuttumisesta sekä synodaalisen hallinnon vain osittaisesta toteutumisesta huolimatta saattaa hyväksytyksi, jotta diakonivirka voisi ylipäätään toteutua kirkossamme.

AKI toivoo kuitenkin, että jos uusi vihkimysvirka hyväksytään esitetyssä muodossa, kirkkohallitus ottaisi asiakseen edistää kanttoreiden mukaan saantia vihkimysviran piiriin mahdollisimman nopeasti. Perusteluksi AKI katsoo sen, ettei esitysluonnoksessakaan kanttoreiden mukaanottamiselle nähdä teologisia esteitä, vaan että kirkkohallitus ei voi hallinnollisesti ohittaa perustevaliokunnan lausuntoa 2/2011