AKIn jäsentutkimus 2014
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

AKIn jäsentutkimus 2014

Valtuustovaalien yhteydessä toteutettu jäsentutkimus osoittaa, että pappien ja kanttorien suhtautuminen AKIin on muuttunut myönteisemmäksi viimeisen neljän vuoden aikana. AKI oli tullut molemmille ammattiryhmille selvästi tutummaksi, ja sen myötä myös muut arviot olivat myönteisempiä kuin neljä vuotta aiemmin. Nyt noin puolet vastanneista tunsi AKIn hyvin, kun vuonna 2010 hyvin tuntevia oli vain 33 % kanttoreista ja 27 % papeista.  

Kati Niemelä: Pappien ja kanttorien suhde työhön, työhyvinvointi ja suhtautuminen ajankohtaisiin kysymyksiin Kirkon akateemisten jäsenkyselyssä 2014.

Papin ja kanttorin työssä parasta ovat ihmiset ja työn monipuolisuus, pahinta työajan ja -määrän rajattomuus

 

Oma liitto nähtiin tarpeellisena kummankin ammattikunnan keskuudessa. Kanttorien arviot omasta liitostaan olivat hiukan myönteisempiä kuin pappien arviot omasta liitostaan.

Papit ja kanttorit pitävät työnsä parhaana puolena mahdollisuutta työskennellä ihmisten parissa, auttaa ja kohdata heitä eri elämätilanteissa. Niin ikään työssä arvostettiin sen monipuolisuutta, vapautta ja itsenäisyyttä.

Raskaimmaksi työssä sen sijaan koettiin eri tavoin työaikaan, työmäärään ja sen rajaamiseen liittyvät tekijät.

Mahdollisuuksilla vaikuttaa omaan työmäärään, työhön käytetyllä ajalla ja mahdollisuuksilla pitää vapaapäivänsä oli tutkimuksen mukaan suora yhteys työssä jaksamiseen.

Työajan hallinta

Pappien ja kanttorien työajan hallinta on kuitenkin jonkin verran parantunut 2000-luvulla. Yhä useampi pappi ja kanttori kokee voivansa pitää vapaapäivänsä. Niitä, joilla vapaapäiviä jää pitämättä, on kuitenkin edelleen paljon: 45 papeista ja 34 prosenttia kanttoreista kertoo, että vapaapäiviä jää pitämättä vähintään kerran kuukaudessa.

Huomattavan monet papit ja kanttorit tekevät edelleen myös ylipitkää työviikkoa, vaikka työviikon pituus on hieman lyhentynyt edellisestä mittauksesta. Vaikeuksista huolimatta ajatus säädeltyyn työaikaan siirtymisestä jakaa vahvasti mielipiteitä pappien ja kanttorien keskuudessa.

Kutsumus ja työn hengellisyys voimaannuttaa – erityisesti vanhempia työntekijöitä

Ihmisten kanssa työskentelyn ohella erityisesti monet papit kokivat työn hengelliseen luonteeseen liittyvät asiat työn parhaimpana puolena. Hengellisyys koettiin vahvasti myös työssä voimaannuttavana tekijänä. Monille kanttoreille puolestaan musiikin kanssa työskentely oli parasta.

Tulosten perusteella työ on useimmille papeille ja kanttoreille vahvasti kutsumustehtävä. Työ on papeille ja kanttoreille myös vahvasti mielihyvän ja tyydytyksen tuottaja ja väylä itsensä toteuttamiseen.  Eri-ikäisten pappien ja kanttorien keskuudessa on havaittavissa kuitenkin selkeitä eroja siinä, miten työhön suhtaudutaan. Erityisen selkeä ero on kanttorien keskuudessa. Vanhemman polven kanttoreiden työorientaatiota luonnehtii nuorempia vahvempi kutsumuksellinen orientaatio ja työn kokeminen elämäntehtäväksi. Sen sijaan nuoria kanttoreita luonnehtii halu toteuttaa itseään työssä. Vastaava ilmiö näkyy myös pappien keskuudessa, muttei yhtä vahvana.

Vanhemmat papit ja erityisesti kanttorit kokevat hengellisen elämän kokonaisuudessaan merkityksellisempänä ja myös vahvemmin työtään ja jaksamistaan tukevana tekijänä. Myös seurakunnan jumalanpalveluksen merkitys voimavarana samoin kuin rukouselämä ja raamatunluku on tärkeämpää vanhemmille työntekijöille.

Viisi toisistaan eroavaa työorientaatiota

Papit ja kanttorit muodostivat työorientaation perusteella viisi toisistaan eroavaa ryhmää. Suurimman ryhmän muodostavat laaja-alaisesti työhönsä suuntautuneet papit ja kanttorit, joille oli ominaista monipuolinen työorientaatio ja erittäin vahva kiinnostus seurakuntatyötä kohtaan.

Toiseksi suurimman ryhmän muodostivat vahvasti jumalanpalvelukseen suuntautuneet papit ja kanttorit. Kolmanneksi suurimman ryhmän muodostivat papit ja kanttorit, joille oli ominaista vahva suuntautuminen auttamiseen ja tasa-arvon edistämistä koskevia kysymyksiä kohtaan. He olivat yleisemmin pappeja kuin kanttoreita.

Neljännelle ryhmälle, perussuuntautuneille, oli ominaista keskimääräistä passiivisempi orientaatio seurakuntatyötä kohtaan. Ryhmä oli selvästi edellisiä ryhmiä pienempi. Viides ryhmä, julistamiseen suuntautuneet, muodostuu papeista ja kanttoreista, joilla on vahva suuntautuminen sanan julistamiseen, mutta muita heikompi yleisorientaatio seurakuntatyöhön. He työskentelevätkin todennäköisemmin kristillisissä järjestöissä ja muissa tehtävissä kuin seurakunnassa.

Huono työyhteisö, liiallinen byrokratia ja heikentynyt taloustilanne raskauttaa

Työssä raskaaksi koettiin rajattomaan työaikaan ja työmäärään liittyvien tekijöiden ohella ennen kaikkea huonoon työyhteisöön liittyvät asiat sekä toistuvat kokoukset ja monimutkainen byrokratia. Osa koki myös erityisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kohtaamisen raskaaksi.

Myös heikentynyt taloudellinen tilanne ja sen tuoman epävarmuus ja resurssien vähyys vaikutti ja uuvutti seurakuntatyössä. Seurakuntien ja laajemmin yhteiskunnan heikentynyt taloustilanne näkyi yhä useamman papin ja kanttorin työssä niin resurssien vähäisyytenä kuin huolena oman työn jatkumisesta.

Peräti 60 prosenttia arvioi heikentyneen taloustilanteen näkyvän omassa työssä. Heikentynyt taloudellinen tilanne näkyy myös pappien ja kanttorien näkemyksissä siinä, mitä puolia ammattiliiton edunvalvonnassa pitäisi kehittää. Kauttaaltaan kaikki palkkatason ja etujen nostamiseen tähtäävä työ nähtiin aiempaa vähemmän tärkeänä.

Säädeltyyn työaikaan siirtyminen jakaa mielipiteitä

Keskimääräinen työviikon pituus kokopäivätyötä tekevällä papilla oli oman arvion mukaan 42,7 tuntia, mikä on tunnin vähemmän kuin neljä vuotta aiemmin arvioitu. Kokoaikatyössä olevat kanttorit arvioivat käyttävänsä työhönsä viikoittain keskimäärin 39,5 tuntia. Joka neljäs pappi ja joka kuudes kanttori käytti viikossa työhönsä enemmän kuin 45 tuntia. Pisintä työviikkoa tekivät kirkkoherrat. Heiltä jäi myös useimmin vapaapäiviä pitämättä.

Yhtenä mahdollisena ratkaisukeinona seurakuntatyön työaikaan liittyviin ongelmiin on esitetty siirtymistä säädellyn työajan piiriin. Sitä kannattavien määrä on neljän vuoden aikana lisääntynyt kanttorien keskuudessa, pappien keskuudessa mielipiteet ovat ennallaan. Mielipiteet olivat kaikkiaan kuitenkin jakautuneet. Säädellyn työajan piiriin siirtymistä kannattavia oli niin pappien kuin kanttorien keskuudessa noin kaksi viidestä. Suunnilleen yhtä moni vastusti. Eniten sitä kannattivat muualla kuin seurakuntatyössä toimivat. Kanttoreista selvä enemmistö, papeista noin puolet kannatti myös ylityöstä ja pyhätyöstä saatavia korvauksia samoin kuin sitä, että arkipyhät vähentäisivät viikon työpäivien määrää. 

Jäsentutkimus neljän vuoden välein

AKIn jäsenkyselyssä on neljän vuoden välein tarkasteltu Pappisliiton ja Kanttori-urkuriliiton jäsenten mielipiteitä ja kokemuksia. Vuoden 2014 jäsenkyselyn keskiössä oli pappien ja kanttorien suhde työhön ja työhyvinvointi sekä näkemykset ajankohtaisista kysymyksistä sekä näkemykset ammattiliitosta ja sen kehittämisestä.

Tutkimuksella on haluttu seurata pappien ja kanttorien työhön liittyviä kysymyksiä sekä niissä tapahtuneita muutoksia. Tuloksia voidaan hyödyntää strategisen suunnittelun välineenä niin ammattiliitoissa kuin paikallistasolla seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä kuin kirkon keskushallinnossa. Tutkimus antaa virikkeitä myös teologien ja kanttorien peruskoulutuksen ja täydennys- ja jatkokoulutuksen suunnitteluun sekä tietoa kouluttaville oppilaitoksille niistä valmistuneiden tilanteesta koulutuksen jälkeen.

Ladattava tiedosto (pdf) (930kt)

 

Tutkimuksen aineiston pohjalta on tehnyt Helsingin yliopiston dosentti Kati Niemelä.