Monitoimiset moniosaajat

Monia on virsiä veisattu sitten niiden keskiajalle ajoittuneiden päivien, jolloin ensimmäinen lukkari sai virkansa. Vuoden 1886  kirkkolaissa määriteltiin lukkari kellonsoittajaksi, kirkon vahtimestariksi, papiston kirkolliseksi palvelijaksi, lastenopettajaksi ja kirkon virkapostin kuljettajaksi. Jopa haavurin ja rokottajan tehtävät kuuluivat lukkariparalle.  

Lukkarin ja urkurin virat painottuivat vähitellen yhä enemmän musiikillisiin tehtäviin. Tahto saada keskittyä työssään musiikkiin alkoi näkyä ensin yksittäisinä lehtikirjoitteluina. Pian huomattiin, että tavoitteen eteenpäin viemiseksi tarvittiin virkakunnan yhdistymistä ja järjestäytymistä. Suomen Lukkari- ja urkuriyhdistys perustettiin 15.6.1907, 111 vuotta sitten!

Listaus lukkarin töistä  132 vuoden takaa tuntuu hämmentävän tutulta tämän päivän kirkollisissa kuvioissa. Kyse oli monitoimisista moniosaajista.

Tänään ei kanttoria rasita kellojensoitto, mutta uudenlaiset ulkomusiikilliset rasitteet, joista vanhat lukkarit eivät osanneet edes uneksia, ovat hiipineet salakavalasti työnkuvaan.

Kanttoreiden koulutuksessa tähdätään musiikillisen osaamisen laatuun. Kanttorit ovat olleet kautta aikojen innokkaita opiskelijoita ja nostaneet pitkäjänteisellä työllä  kirkkomusiikin vertailukelpoiseksi muun laadukkaan musiikkitarjonnan rinnalle. Seurakuntalaisten musiikkitietoisuus on laajentunut. Toimitusten musiikkien toivelistat ovat kasvaneet kattamaan melkein mitä vain. Tyydyttävä viranhoito edellyttää yhä parempaa musiikillista osaamista ja nopeampaa uuden omaksumista.

Aikasyöpöt: sähköiset varauskirjat, sähköposti, nettimaailma, seurakunnan ja paikkakunnan facebookit, Kipa, musiikin tiedottajan rooli (some- ynnä muussa maailmassa, lehtimainokset, julisteet, ohjelmalehtiset...), kokoukset ja monenmoiset palaverit ovat liukuneet pala palalta osaksi kanttorin arkipäivää syöden  uskomattoman paljon aikaa tämän päivän kirkkomuusikolta. Aikaa, jota kaivattaisiin ja tarvittaisiin musiikillisten taitojen ylläpitämiseen, kehittämiseen ja tilaisuuksiin valmistautumiseen.

Kanttorikunnalta kuulee tänään huolestuttavan paljon viestejä uupumisesta. Ammatinvaihtoakin mietitään. Ensisijaisen avun toivoisi nousevan työyhteisöistä, joissa kaikkien korvat ja silmät olisivat auki lähimmäisen tilanteelle, jossa jokainen voisi tuoda ongelmansa avoimesti esiin ja jossa niihin myös tartuttaisiin keskustellen ja ratkaisuja yhdessä etsien.

Kanttori on työssään moniosaaja. Hänen työnsä  läpäisee seurakunnan kaiken toiminnan.

Oletko lenkkeilijä? Tiedät, kuinka tärkeää säännöllinen treenaus on. Sama pätee musiikkiin. Ilman säännöllistä treeniä se ei toimi, ei ainakaan niin, että siitä olisi iloa sekä muusikolle että seurakunnalle.

Marjukka Andersson
Kanttori-urkuriliiton puheenjohtaja
 **@**