Pj:n puheenvuoro
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kesän loistoa

Cruxissa 3/2017 ollut pääkirjoitus.

Muutamia viikkoja sitten oli pyhän evankeliumitekstinä kertomus miehestä, joka oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui palvelijansa puheilleen ja uskoi suuren omaisuutensa heidän hoitoonsa, kullekin hänen kykynsä mukaan. Yhdelle hän antoi viisi, toiselle kolme ja kolmannelle yhden talentin hopeaa. Kun isäntä palasi matkaltaan, ryhtyi hän tilintekoon palvelijoidensa kanssa. Tunnemme tarinan hämmentävän lopun, joka varmasti aiheuttaa monenlaisia mietteitä sekä kuulijassa että saarnaajassa. Kanttorin mieltä kertomus jäi mietityttämään.

Rahayksikkö, talentti, vie väistämättä ajatukset käsitteisiin lahjakkuus, kyky ja taito. Sanonta ”älä laita kynttilääsi vakan alle”, tunnetaan arkipäivän puheenpartena.

Lahjakkuus, kyky ja taito ovat ominaisuuksia, joita tarvitaan kirkon työssä.  Seurakuntatyössä tarvitaan ihmisiä, jotka haluavat ”panna lamppunsa lampunjalkaan, josta sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.”

Joskus mietityttää kuinka paljon tiedämme omien työkavereidemme lahjakkuuksista, kyvyistä ja taidoista.  On surullista, jollemme huomaa, tai vielä surullisempaa, jos emme välitä ympärillämme toimivien talenteista, vaan painamme työtä omalla baanallamme laput silmillä.

Kun palkkausjärjestelmäämme kauan sitten uusittiin, toivottiin, että jokaisen työ tulisi näkyväksi työnkuvauksien ja keskustelujen kautta. Kun seurakuntiin lanseerattiin kehityskeskustelut, puhuttiin samasta asiasta. Tänään puhutaan työajasta ja myös sen yhteydessä työn näkyväksi tekemisestä.

Kesäaikana seurakuntatyön talentit nousevat kauniisti esiin. Lähes paikkakunnalla kuin paikkakunnalla järjestetään kirkoissa mielenkiintoisia musiikkisarjoja. Kanttoreiden talentit näkyvät ja kuuluvat. Kesäiset messut inspiroivat. Rippikoulunpidossa käytetään parasta luovuutta ja taitoa. Kesätyöntekijät jättävät omien, tuoreiden talenttiensa jäljet seurakuntiin. Kynttilöitä ei piilotella, vaan ne loistavat jopa kirkkaammin kuin talvisaikaan monen muun tapahtumatarjonnan ollessa kesälaitumilla.

Kertomuksen mies jakoi omaisuutensa palvelijoille heidän kykyjensä mukaan. Tilinteon tultua yhden talentin saanut palvelija menetti kaiken. Olisiko hän menettänyt kaiken, jos isäntä olisi paneutunut huolella arvioimaan hänen kykyjään ja osannut tukea hänen vahvimpia talenttejaan jo omaisuutta jaettaessa? Olisiko hän menettänyt kaiken, jos nuo kolme saman talon palvelijaa olisivatkin sopineet yhteistuumin miten hoitaa heille uskotut talentit parhaimmalla tavalla?

Marjukka Andersson

Kanttori-urkuriliiton puheenjohtaja
**@**