Puheenjohtajan avauspuhe
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Puheenjohtajan avauspuhe

Jukka Huttunen

Papit ajoissa
Papiston päivien avajaispuhe Helsingin Messukeskuksessa 14.10.2008 klo 14


Rakkaat sisaret ja veljet, arvoisat piispat, muut kutsuvieraat.

Jotakin kastetoimituksen kannalta tärkeää, olisikohan ollut kastekynttilä, unohtui papilta joitakin vuosikymmeniä sitten, videokameroiden kulta-aikoina. Ei kun hakemaan ja myöhästymistähän se tiesi. Juhlaväki, vanhemmat etunenässä, vakuutteli, ettei myöhästyminen mitään haittaa. Sitten vain pyhää toimitusta hartaasti toimittamaan. Ja kaikki tallentui videolle. Lapsi saatettiin armoliittoon ja kahveille käydessä isäntä – innokas videoija – ehdotti, josko katsottaisiin otos heti tuoreeltaan juhlahetkestä. Otos alkoi isän suomalaiskansallisia, täällä julkaisukelvottomia sanoja pärräytellen, että taas pappi myöhässä.

Tapaus oli tosielämästä ja meille papeille tutun mahdollinen. Tärkeää onkin, että pappi on ajoissa siellä, missä kuuluukin. Tärkeää lienee myös, että pappi myös poistuu oikea aikaisesti juhlapaikoista.

Mutta tuskin olemme tällä komealla suomalaisten pappien joukolla tänne kokoontuneet yksinkertaista ajankäyttöä opiskelemaan.

Tärkeää aikataulujen noudattaminen on. Mutta vieläkin tärkeämpää on, että pappeina olemme ajassa. Siis kiinni tämän päivän ihmisten kysymyksissä kantaen evankeliumin muuttumatonta ilosanomaa toimissamme. Että olisimme mieluummin etukenossa tulevaisuuteen kuin pikkuisen jäljessä, joissakin eilisen päivän asioissa ja teemoissa ja tunnoissa. Hiukan ehkä jo pölyisinäkin.

Kuitenkin saamme ja meidän tuleekin katsoa taaksepäin, oppia menneestä. Vain niin me voimme viisaasti tulevaisuutta rakentaa. Tänään katselemme meitä yhdistävän Pappisliittomme menneisyyteen, aina 90 vuoden taakse. Silloin monenlaisessa kuohunnassa oli pappeja, joilla oli rohkeus kulkea etukenossa, olla ajoissa oikeassa paikassa. Liiton perustaminen merkitsi tuolloin varmasti enemmän kuin me tämän päivän jäsenet kykenemme aavistamaankaan. Heille oli tärkeää perustaa liitto, joka on jäsentensä yhdysside tukemalla heitä heidän työssään ja edistämällä yhteistä parasta.

Suomen kirkon pappisliiton perustaminen oli silloin rohkea ja eteenpäin katsova päätös. Se ei ollut vain papiston sisäinen kysymys, vaan se oli tarkoitettu kirkon ja sen seurakuntien parhaaksi. Kiitos ennen meitä toimineille.

Mikä on liittomme panos tänään? Tiedämme, että se toimii AKI:ssa ja itsenäisenä jäsentensä kaikenlaisen edun puolesta. Niin toimiessamme, toimimme myös kirkon puolesta. Säilytimme joitakin vuosia sitten yksimielisesti nimemme Suomen kirkon pappisliittona. Sekin kertoo liittomme luonteesta.

Kannustaako juhlamme tänään voimakkaasti eteenpäin kurkottavaan toimeen? Kirkossa on aika-ajoin keskusteltu tulevaisuustyöskentelyn jäntevämmästä järjestämisestä. Paraikaa kirkolliskokouksessa on valiokuntakäsittelyssä kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan perustamisaloite. Keskustelussa on usein epäilty valiokunnan perustamista mm. sillä, ettei sen työtä kukaan valmistele. Tulevaisuus tarvitsee työntekijänsä.

Tulevaisuuden tekijät ovat kentällä, seurakunnissa. He ovat tulevaisuuden edessä joskus myös ymmällä: millaisia suuntaviivoja meillä on? Mutta noiden puurtajien rinnalla tarvitsemme myös tulevaisuustyöskentelyyn keskittyvää asiantuntijatoimijaa. Sellaista toimijaa, joka herättelee, valmistelee ja kokoaa tulevaisuuden, tänään monesti niin kovin hahmottumattoman tulevaisuuden aavistelemisen ja johtopäätösten, suuntien näyttämisen keskustelua kirkossamme.

Hyvät kuulijat, Suomen kirkon pappisliiton puheenjohtajana esitän, että ne toimijat kirkossa, joille asia kuuluu, ottaisivat asiassa voimakkaan etukenon ja perustaisivat uuden tulevaisuusagentin viran kirkkoon. Yksityiskohdat selkiytyvät, mutta nyt tarvitaan vain rohkeutta ja tahtoa sijoittaa tälläkin tavoin tulevaisuuteen.

Hyvä kuulijani, papiston päiville kokoontunut juhlaväki, tulevaisuuden tekijät. Näillä sanoilla avaan papiston päivät ja toivotan Sinulle hyviä, tulevaisuuteen kurkottavia päiviä.