Yhteenveto vuosien 1995 - 2014 Vuoden papeista
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Yhteenveto vuosien 1995 - 2014 Vuoden papeista

 

1995

Hannele Repo (Huopalahden kappalainen):

Edustaa uudentyyppistä papistoa, joka pohtii avoimesti pappeuttaan ja sen mukanaan tuomia ongelmia ja kysymyksiä. Hän on nostanut esille erityisesti seksuaalietiikkaan liittyvän problematiikan sekä tehnyt ansiokkaasti nuoriso- ja rippikoulutyötä.

1996

Jorma Vilkko (Jyväskylän kaupunkiseurakunnan seurakuntapastori):

Peruspappi, hyvä työyhteisön jäsen, hyvä työtoveri, hyvä alainen, sillanrakentaja vammaisten ja terveiden välillä.

1997

Sirkku Eho (Rovaniemen seurakunnan sairaalapastori):

Sairaalapastori, perehtynyt ja panostanut perheiden surun ja menetysten kokemuksiin. Hän tekee papin työtä laaja-alaisesti sekä yhteistyötä ja yhteyksiä painottaen.

1998

Harri Palmu (Hakunilan seurakunnan kirkkoherra, Vantaa):

Haluttu valinnalla nostaa esiin työyhteisön johtamisen aspekti. Hän on aktiivisilla toimilla edistänyt myönteistä ilmapiiriä sekä rohkaissut eri työntekijäryhmiä kehittymään omassa ammattitaidossaan.

1999

Nalle Öhman (kehitysvammaistyön pappi, Parainen):

Haluttu nostaa esille pappi, joka ei toimi perinteisessä seurakuntatyössä. Hän on kehitysvammaisten parissa toimiessaan nostanut ansiokkaalla tavalla yhteiskuntamme heikoimpien asiaa esille. Hän on osoittanut, että kehitysvammaisilla on paikka kirkossa ja yhteiskunnassa.

2000

Tapio Luoma (Ilmajoen seurakunnan kappalainen):

Haluttu korostaa ”arjen seurakuntatyötä” sekä palavaa halua viedä omaa ymmärrystä ja teologiaa eteenpäin. Hän on seurakuntalaistensa rakastama pappi, pitää työstään ihmisten keskuudessa.

2001

Pertti Luumi (Suomen Evankelisluterilaisten Seurakuntien Lapsityön Keskuksen pääsihteeri, Helsinki):

Haluttu nostaa esiin Luumin moni-ilmeinen pappiskokemus, erityisesti hänen pitkäkestoinen ja uusia uria aukova toimintansa kristillisen järjestön palveluksessa ja johtotehtävissä. On haluttu korostaa kirkon koko kasvatustyön tärkeää merkitystä koko suomalaisen yhteiskunnan henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin keskeisenä vaikutustekijänä.

2002

Jaana Marjanen (Puijon seurakunnan kappalainen, kirkkoherra):

Haluttu antaa tunnustusta Marjasen monipuoliselle toiminnalle lehtorina ja pappina, kansainväliselle kokemukselle sekä aktiiviselle toiminnalle kokonaiskirkon luottamustehtävissä, Pappisliitossa ja tiedotusvälineissä. Hän on välittänyt myönteistä pappiskuvaa esiintymisellään.

2003

Matti Piispanen (Hämeenkosken kirkkoherra): 

Haluttu nostaa esiin evankelis-luterilaisen kirkon pienet seurakunnat ja niiden kirkkoherrat. Perusseurakuntatyötä ei voida turvata pienissä seurakunnissa ilman laaja-alaista ennakkoluulotonta yhteistyötä tai seurakuntaliitoksia.

2004

Vesa Mäkelä (vankilapastori Vaasan vankilassa): 

Haluttu antaa tunnustusta Mäkelän monipuoliselle toiminnalle vankilapastorina sekä hänen aktiivisuudelleen rakentaa yhteistyöverkostoa seurakuntien työntekijöihin ja maallikoihin. Hän on ollut mukana luomassa kristillistä päihdekuntoutusosastoa.

2005

Risto Kormilainen (Suomussalmen kirkkoherra):     

Haluttu nostaa esiin pappi, joka on avoimella ja ennakkoluulottomalla tavalla halunnut rakentaa laajapintaisia yhteyksiä kirkon ja kulttuurin välille.

2006

Tarja Korpela (Oulun Tuiran kappalainen):    

Nostettu esiin pappi, joka on toiminnallaan osoittanut olevansa ammattitaitoinen ja yhteistyökykyinen kirkon työntekijä. Hän on naisena ollut monella tavalla maaperän muokkaaja ja edelläkulkija pappisvirassaan. Kaikessa hänen toiminnassaan on näkynyt ihmisestä kiinnostunut, erilaisuutta arvostava ja raja-aitoja terveellä tavalla madaltava pappi.

2007

Leena Huovinen (Helsingin yliopiston opiskelijapastori ja suomalaisten kisajoukkueiden pappi):

Huovinen on toiminut pappina rohkeasti ihmisten puolesta. Hän on painottanut jokaisen ihmisen tärkeyttä ja arvokkuutta Jumalan silmissä. Hän on esiintynyt edustavasti julkisuudessa ja luonut myönteistä sekä elämänläheistä kuvaa pappeudesta.

Pappisliitto halusi nostaa esiin papin, joka toimii haastavalla kentällä Suomen suurimmassa yliopistossa opiskelijoiden, opettajien, erilaisten ryhmien ja järjestöjen kanssa. Näin hän tulee pappina keskelle ihmisten työn ja opiskelun arkea. Kahdenkeskisten keskustelujen kautta Huovinen antaa aikaansa yksittäisten opiskelijoiden moninaisille kysymyksille. Toimimalla keskellä opiskelijayhteisöä hän tuo esille kristillisen uskon merkityksellisyyttä nuorten aikuisten elämässä.

2008

Pekka Huokuna (Mikkelin maaseurakunnan kirkkoherra):    

Huokuna on asiantuntevan ja innovatiivisen otteensa johdosta noussut merkittäväksi vaikuttajaksi ja kehittäjäksi Mikkelissä, niin kirkollisessa ympäristössä kuin Mikkelin seudun yhteiskunnallisissa verkostoissa sekä kokonaiskirkossa.

Lääninrovastina Huokuna on rovastikunnallisen toiminnan aktiivinen kehittäjä. Hänen johdollaan Mikkelin tuomiorovastikuntaan on luotu rovastikunnallisen sopimusyhteistyön malli. Sen perusideoita on voitu hyödyntää kirkossa valmisteilla olevissa kirkonkirjojenpidon ja tietojärjestelmien kehittämishankkeessa sekä henkilöstö- ja taloushallinnon kehittämishankkeessa. Huokuna on kirjoittanut aiheesta kirjan Seurakuntien sopimusyhteistyö.

2009

Jouko Ala-Prinkkilä (Kauhajoen kirkkoherra, lääninrovasti, pappisasessori Lapuan hiippakunnassa):    

Jouko Ala-Prinkkilä on johtanut ammattitaitoisesti seurakuntansa sielunhoitotyötä Kauhajoen ampumistragedian jälkeen. Kauhajoen seurakunnassa valjastettiin eri työalat auttamaan apua tarvitsevia. Tiedotusvälineiden kanssa toimittiin taitavasti asiakaskeskeisyys ja luottamuksellisuus säilyttäen.

Ala-Prinkkilä on opittu tuntemaan uudistushenkisenä ja asiallisena, hyväntuulisena ja helposti lähestyttävänä pappina. Kirkkoherrana hän on ollut uudistamassa seurakunnan toimintaa ja hallintoa yhteisvastuullisempaan suuntaan. Lääninrovastina hän on tukenut seurakuntien yhteistyön lisäämistä. Pappien ordinaatiokoulutuksessa hän on saanut hyvää palautetta uusilta papeilta: ”Hyvä esimerkki ja rohkaiseva isähahmo.”

2010

Malin Lindblom (Vaasan ruotsalaisen seurakunnan kappalainen, virkavapaalla. Työskentelee SLS:n lähetystyöntekijänä Jerusalemissa.)    

Malin Lindblom är ett gott ansikte för kyrkan. Hon är en person som aktivt arbetat för rekryteringen av nya präster. Malin har genom sin bok ”Jag är präst” funderat på prästidentiteten med tanke på de studerande som tänkt sig en prästbana. Malin har också suttit i Borgå stifts kontaktgrupp för studeranden.

2011

Ilkka Sipiläinen (Kirkon yhteiskuntatyön sihteeri):    

Ilkka Sipiläinen on kasvattanut kirkon ja seurakuntien ympäristövastuuta pitkäjänteisellä työllään. Hän on kehittänyt ympäristövastuuta edistäviä työvälineitä kuten ympäristödiplomijärjestelmän.

2012

Taina Manninen (Kajaanin seurakunnan kappalainen):    

Hallitus halusi nostaa esiin perusseurakuntatyötä tekevän papin. Taina Manninen on työskennellyt seurakuntapappina aina pappisvihkimyksestään, vuodesta 1988 lähtien muutaman vuoden poikkeusta lukuun ottamatta. Hänen innostuksensa jumalanpalveluselämän kehittämiseen on näkynyt ja näkyy vahvasti Kajaanin seurakunnan rikkaana jumalanpalveluselämänä.

2013

Pekka Puukko (Jyväskylän seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksen perheneuvoja) 

Hallitus halusi nostaa esiin perheneuvontatyötä tekevä pappi. Pekka Puukko on työskennellyt yli 15 vuotta kirkon perheneuvonnassa, jossa ihmisiä kohdataan parisuhteeseen, perheeseen ja henkilökohtaiseen elämään liittyvissä kysymyksissä.

Puukkoa ehdotti vuoden papiksi Pappisliiton alaosasto Kirkon perheneuvonnan työntekijät. "Hän on aidosti ihmisestä kiinnostunut perheneuvoja, joka osaa läsnäolon taidon. Kiireisen ja ohikävelevän kulttuurin keskellä hänellä on arvokas taito nähdä ihminen, pysähtyä ja pysähdyttää." Hänet tunnetaan kollegojen keskuudessa taitavana keskustelijana ja lämpimänä ihmisenä, joka osaa antaa palautetta ja arvostusta muille.

2014

Ismo Kunnas (Tampereen eteläisen seurakunnan kappalainen ja diakoniapappi) 

Hallitus halusi nostaa esiin papin, joka on toiminut rakentavasti rakennemuutoksessa tai edistänyt myönteistä julkisuuskuvaa kirkosta ja pappeudesta paikallisissa tai kansainvälisissä yhteyksissä.

Perusteluissa todettiin, että Kunnas on työpaikkapappina toimiessaan tuonut seurakuntaa ihmisten keskelle heidän arjessaan ja antanut kirkolle kasvot. Työpaikkapappina hän tekee tärkeää työtä tukiessaan henkilöstöä jaksamisessa, työelämän muutoksissa ja elämän eri vaikeuksissa.