Puheenjohtajan kirjoitus
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Tarvitaan pappi

Cruxissa 3/2017 ollut puheenjohtajan kirjoitus.

Olen lukenut työhakemuksia. Neljäkymmentä henkilöä ympäri maata on kiinnostunut seurakuntapastorin viransijaisuudesta seurakunnassa, joka on kaukana teologisista tiedekunnista tai suurista kaupungeista. Suurin osa heistä on teologian maistereita. Jo ilmoitusta laadittaessa tiesin, että kiinnostuneita tulisi olemaan runsaasti. Silti tällä hetkellä valmistuvien teologien todellisuus näyttäytyy minulle tämän rekrytoinnin myötä entistä selvemmin. Varsinkin ensimmäinen papin virka on kiven alla.

Hakemuksista välittyy vahva kutsumus ja halu palvella nimenomaan kirkon virassa. Pappisvihkimystä kohti on kuljettu erilaisia polkuja. Joukossa on päämäärätietoisia nuoria, jotka ovat ehtineet kartuttaa kokemustaan ja taitojaan ikäänsä nähden monipuolisesti. Toisaalta monella alan vaihtajalla on sellaista osaamista ja elämänkokemusta, jolle on käyttöä myös papin työssä.

Huomaan miettiväni, miten tässä hyvällä tavalla itsevarmojen ja kutsumustietoisten joukossa olisi pärjännyt se teologian kandidaatti, joka neljännesvuosisata sitten haki pappisvihkimystä. Lamavuosien niukkuutta elettiin silloinkin, mutta ainakin pohjoisista hiippakunnista saattoi saada vokaation sen suuremmin kilpailematta. Toisaalta moni tuolloin valmistuneistakin on kulkenut pätkästä toiseen aina näihin vuosiin saakka.

Vaikka tuomiokapituli pyytää seurakunnalta vain lausuntoa hakijoista, tunnen kirkkoherran vallan ja vastuun painon, kun valmistelen esitystäni haastatteluun kutsuttavista. Yritän pitää kirkkaana mielessä, mihin tehtävään ja millaiseen yhteisöön olemme pappia etsimässä. Samalla tunnistan, että myös hakijoilla on tarpeensa. He tarvitsevat työtä ja haluavat papiksi. Siksi he ovat opiskelleet ja siihen tähdänneet. Moni on hakemassa jo ties monettako virkaa ja sijaisuutta eikä ehkä vieläkään tule kutsutuksi. Voin aistia pettymyksen: Eikö kirkko tarvitsekaan pappia? Sanoiko joku, että hyvät tyypit saa aina töitä?

Samaan aikaan luen, että teologisiin tiedekuntiin haki ja hyväksyttiin selvästi entistä vähemmän opiskelijoita. Hakijamäärät ovat olleet jo usean vuoden ajan laskussa, mutta nyt oli nähtävissä myös tason laskua. Työllisyystilanteen heikkeneminen on kuultu ja siksikin hakeudutaan muualle. Tämä ei ole vain hyvä uutinen. Kirkko on menettämässä parhaat tulevaisuuden tekijät, jos teologian opiskelu ei heitä kiinnosta. Mutta näin käy myös, jos emme kykene tarjoamaan työtä heille, jotka ovat jo edenneet teologian maistereiksi ja papeiksi asti. Papin virkojen vähentämisen kautta säästämme itsemme helposti hengiltä.

Seurakuntiin on vielä tarjolla motivoituneita, osaavia, Kristuksen kirkkoa rakastavia teologeja ja pappeja. He tarvitsevat kutsun, tehtävän ja meidän tukemme.

Eija Nivala
AKIn ja Pappisliiton puheenjohtaja
**@**