Puheenjohtajan kirjoitus
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kevättä ilmassa

Cruxissa 2/2017 ollut pääkirjoitus.

Kevään kirkolliskokousviikon jälkeen moni tuntui kyselevän, mitä Turussa lopulta päätettiin. Odotuksiin nähden saavutukset saattavat tuntua vähäisiltä ja eteenpäin vievät askeleet kovin lyhyiltä. Erityistä latausta oli tällä kertaa tulevaisuusvaliokunnan tulevaisuuskomitean mietinnöstä työstämän mietinnön ja kirkon avioliittokäsityksen laajentamista koskevan aloitteen lähetekeskusteluissa.

Molemmista asioista puhuttiin tuntikausia. Valon pilkahdukset ja auringon lämpö vuorottelivat räntäsateen ja jäätävän tuulen kanssa – niin kuin tämänvuotisessa kevääntulossa konsanaan.

Avioliitosta puheenvuoroja riitti kolmelle päivälle, kaikkiaan yli 60. Aloite eteni valiokuntakäsittelyyn. Perustevaliokunta valmistelee mietinnön ja yleisvaliokunta antaa lausunnon. Enempää ei tältä kokousviikolta ollut tästä asiasta odotettavissakaan.

Tulevaisuusvaliokunnan mietinnön ponsista useimmat hyväksyttiin sellaisinaan tai vain vähäisin muutoksin. Kirkkohallitus sai runsaasti selvitettävää ja valmisteltavaa. Yksi konkreettinen päätös oli selvittää mahdollisuutta laskea keskusrahastomaksua yhdellä prosenttiyksiköllä. Tällä olisi suora vaikutus seurakuntien talouteen – ja niin olisi keskushallintoonkin. Tavoitteen mukaisesti hallinnon olisi kevennyttävä ja toimintakulttuurin muututtava. Tulevaisuuskomitean aloittama työ meni siis selkeästi eteenpäin.

Jo tässä vaiheessa nopeita tuloksia ja pitkiä askeleita odottava idealisti joutuu pettymään. Ei tavoiteltu kirkon remontti puhtaalta pöydältä ihan uutta ja ennen näkemätöntä taida tuoda. Realisti ymmärtää, että on turha esittää ja valmistella muutoksia, joilla ei ole läpimenon mahdollisuuksia.

AKIn tehtävä on olla hereillä ja seurata aktiivisesti valmistelua nimenomaan siitä näkökulmasta, miten mahdolliset muutokset vaikuttavat kirkon ja seurakuntien henkilöstöön ja sen asemaan. Vaikuttamisen aika on ennen päätöksentekoa. Kirkolliskokousedustajat saivatkin kokouksen alla liiton kannanoton, joka nosti tarkasteluun nimenomaan tulevaisuusvaliokunnan esitysten henkilöstövaikutuksia.

Tulevaisuudessakin kirkon tärkein resurssi on osaava henkilöstö. Kun talous on tiukalla, työväkeä on entistä vähemmän ja toimintaympäristö haastaa moninaisuudellaan, on panostettava johtamiseen, osaamisen kehittämiseen, työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Hengellisten työntekijöiden työaikaan siirtyminen on AKIn tavoitteiden mukaista, vaikkakin työaikamalli vaatii vielä huolellista valmistelua ja harkintaa. Sen sijaan virkasuhteista luopuminen tai määräaikaisuuksien lisääminen kirkon johtaviin tehtäviin ei mielestämme ole hyvää henkilöstöpolitiikkaa.

Eija Nivala
AKIn ja Pappisliiton puheenjohtaja
**@**