Puheenjohtajan kirjoitus
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Yhteisen pappisviran ilo ja kipu

Cruxissa 1/2018 ollut puheenjohtajan kirjoitus.

On kulunut kolmekymmentä vuotta siitä, kun ensimmäiset naiset vihittiin Suomessa pappisvirkaan. On kuljettu pitkä tie – paljon pidempi kuin tuo kolmekymmentä vuotta. Jo toistasataa vuotta sitten, vuonna 1913 Wendla Ivaska suoritti ensimmäisenä naisena teologisen loppututkinnon. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin kirkkolaki tunnisti naisteologin ja pian ensimmäinen nainen Liisa Riippa-Alarakkola haki pappisvihkimystä. Tarvittiin kuitenkin vielä paljon sinnikkyyttä, lehtorin virka ja kolme kaatunutta esitystä ennen kuin määräenemmistö saavutettiin ja kirkolliskokous hyväksyi pappisviran avaamisen naisille syksyllä 1986.

Tuon jälkeenkin on tarvittu ensimmäisiä naisia, jotka ovat raivanneet tietä seuraaville. Ensimmäisessä 6.3.1988 papiksi vihityn 94 naisen joukossa oli jo pitkään lehtorin virassa toimineita ja suoraan papiksi vihittyjä teologeja. Jo samana vuonna Sirkka-Liisa Enqvist aloitti ensimmäisenä naisena kirkkoherran virassa. Naisten osuus papistosta kasvoi varsin nopeasti; vuonna 2002 naisia oli noin 33 prosenttia ja tällä hetkellä jo liki puolet koko Suomen papistosta. Kirkkoherroista naisia on 20 prosenttia. Vaikka piispan virka avattiin naisille jo vuonna 1990, kului 20 vuotta ennen kuin Irja Askola vihittiin Helsingin piispaksi.

On aika juhlia ja iloita yhteisestä pappisvirasta. Samalla on tarpeen tehdä kuljettua tietä entistä näkyvämmäksi ja kuulla niitä tarinoita, joita tuon tien kulkijat kertovat. Se tiekin on ollut yhteinen, koko kirkon tie. Eikä se tie ole ollut helppo ja suora merkkipaalulta toiselle kulkenut reitti.

Oulun hiippakunnassa ensimmäiset naiset vihittiin vasta piispa Samuel Salmen aloitettua virassaan vuonna 2001. Tämä oli mahdollista, koska kukaan Oulun hiippakuntaan vokaation saaneista naisista ei hakenut pappisvihkimystä naisten pappeuteen torjuvasti suhtautuvalta Olavi Rimpiläiseltä vaan muiden hiippakuntien piispoilta.

Pappisviran avauduttua naisille myös vastustajille taattiin mahdollisuus tulla edelleen vihityiksi pappisvirkaan ja toimia kirkon tehtävissä. Kolmekymmentä vuotta sitten tuo ponsi oli varmasti tarpeellinen ja oikea päätös. Pappisliittokin julkaisi ”ajo-ohjeet” jumalanpalvelusyhteistyössä ilmenevien ongelmien ratkaisemiseksi. Vaikka väistämisen ja työjärjestelyjen mahdollisuutta ei pitäisi enää olla, naisten pappeuteen torjuvasti suhtautuvien määrä ei ole viime vuosina olennaisesti vähentynyt. Vaikka vastustajien joukko on pieni viiden prosentin vähemmistö, Ville Auvisen saama 13 prosentin äänisaalis arkkipiispan vaalissa teki kipeällä tavalla näkyväksi sen, ettei virkakysymys ole vieläkään loppuun käsitelty asia kirkossamme. Uskon, toivon ja rukoilen, että eteenpäin vievää tietä kuljetaan edelleen yhdessä.

Eija Nivala
AKIn ja Pappisliiton puheenjohtaja
**@**

Kirkon akateemiset AKI
Jäsenille
AKIn jäsenten vapaa-ajan matkavakuutus

AKIn liittojen jäsenetuvakuutukset ovat siirtyneet 1.1.2018 alkaen Turvaan (Keskinäinen vakuutusyhtiö Turva). Olet saanut postitse uuden jäsenkortin, jonka mukana oli tietoa uusista vakuutusehdoista. Esimerkiksi matkavakuutuksen ehdot paranevat tuntuvastí. Lue lisää

Tapahtumakalenteri

Huhtikuu 2018 Lue lisää

Usein kysyttyä
Sopimukset ja suositukset
Kannanotot

Tähän on kerätty kaikki mietinnöt, suositukset, raportit, lausunnot ja kannanotot, jotka koskevat AKIn ja sen perusliittojen toiminta-aluetta. Sivuilta löytyvät myös asiakirjat, jotka on laadittu ennen AKIn perustamista (1.1.2005). Lue lisää

Alaosastoille