Pappi palkallaan PJ
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Pappi palkallaan Pauliina Järvinen

KOMMENTTIPUHEENVUORO
Papiston päivät 17.10.2006
Pauliina Järvinen

Kun kuulin otsikon Entä jos papilla olisi työaika, ensimmäinen mielessä välähtänyt ajatus oli se, että silloin vihdoin päästäisi eroon määritelmästä, jonka mukaan pappi on töissä vapaapäivistä huolimatta 24 h vuorokaudessa 7 päivänä viikossa. Vaikka näinkin papin työajaton työaika voidaan määritellä, on tällainen muotoilu aiheuttanut turhan paljon ongelmia työn rajaamisessa, riittämättömyyden tunteita ja työssä uupumista.

Olen Juha Kauppisen kanssa samaa mieltä siitä, että kyseessä ei ole vain työaikapoliittinen ongelma vaan se on ennen kaikkea pappisvirkaan liittyvä kysymys. Tämä jos mikä on virkakysymys. Ennen kuin mitään tämän vakavampaa keskustelua asiasta aletaan käydä, olisi käytävä syvällinen, teologinen keskustelu papin viran ja työn luonteesta. Millaiseen virkaan olemme pappisvihkimyksessä antamassamme lupauksessa suostuneet?

Juha Kauppinen esitteli edellä muutamia mahdollisuuksia miten työaika vaikuttaisi papin työhön. Työvuorolistat tai säännöllinen työaika kieltämättä tuntuvat istuvan tavattoman huonosti papin työhön, jossa päivät ja päivittäisen työnmäärä voivat vaihdella paljonkin. Työaikalain säätelemä työmalli yli- tai sunnuntaitöineen ei näyttäisi tuovan muuta kuin paljon lisää ongelmia ja kadottavan jotain hyvin olennaista papin työstä.

Yksi malli voisi olla yhteiskunnassamme paljon erityisasiantuntijatehtävissä mm. osalla opettajista käytetty työajan järjestelymalli eli kokonaistyöaikamalli. Soveltamalla tämä malli voisi sopia myös papin työhön. Kokonaistyöajassa olevan henkilön työaika määritellään vuositasolla tai lyhyemmissä ajanjaksoissa. Työnantajalla sekä työntekijällä tulee olla selvä käsitys siitä, mitä kuuluu kyseisen työntekijän, tässä tapauksessa papin, työtehtäviin. Mitkä työtehtävät ja vastuualueet kuuluvat työnkuvaan ja mitkä taas eivät. Suunnittelussa vuosittainen työaika jaetaan suuntaa antavasti tehtävien kesken. Kuinka tarkkaan työtä on tarve suunnitella tai raportoida jälkikäteen on esimiehen ja alaisen välinen asia. Kokonaistyöaikamalli haastaisi yhä enemmän seurakuntiemme kirkkoherrojen johtamistaitoja. Kirkkoherroilla tulisi olla taitoa, halua ja intoa työnsuunnitteluun ja johtamiseen. Paineet kohdistuisivat myös kirkkomme johtamiskoulutukseen.

Kokonaistyöaika sallisi joustavuuden, yksittäisen työntekijän tietynlaisen itsenäisyyden ja erilaiset työpäivät, mutta samalla se antaisi raamit työnteon määrälle esim. viikko – tai kuukausitasolla.

Juha Kauppinen kiinnitti erityishuomiota säännöllisen työajan negatiivisiin vaikutuksiin rippikouluihin ja yleensäkin leirityöhön. Jos työaikaan siirtymisen seurauksena papista tulee rippikoululeireillä vieraileva tähti, joka poistuu klo 16 ja jättää loput päivän asiat nuorisotyönohjaajan harteille, on uudistuksen hinta liian kova. Siirtyvätpä papit tai ovatpa siirtymättä tulevaisuudessa minkälaiseen työaikamalliin tahansa, rippikoulut yhdessä koettuna ja elettynä kokemuksena on turvattava. Jos me papit kadotamme tämän kosketuspinnan 89 prosenttiin nuoristamme, saamme saman tien ruveta naulailemaan kirkkojen ovia lopullisesti kiinni.