Papin peili
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Papin peili

Kooste palasta Papin peili
Papiston päivät 2006
Koosteen kokosi Pentti Miettinen

Miten elää ja toimia pappina ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta korostavassa kulttuurissa? Kohti ruumiillista teologiaa. Keskusteluun johdattivat Sakari Häkkinen, Eero Jokela ja Aulikki Mäkinen sekä lauluryhmä Howmanymothers Mari Torri-Tuomisen johdolla. Palan työskentelystä vastasi Pentti Miettinen. Ruumiillisuus – ihmisen perustavanlaatuinen identiteetti
Ruumiillisuus on inhimillisen elämän välttämätön kehys. Se tulee erityisen havaittavaksi kahdessa mielikuvassa, joita moni kantaa sisällään:

• vastasyntynyt lapsi – joka heti syntymisensä jälkeen nostetaan äidin vatsan päälle, ja pian myös äidin rinnoille.

• kuoleva ihminen – joka pitää lujasti kiinni läheisensä kädestä kuolinhetkellään.

Useat ovat saaneet pappeina, äiteinä ja isinä olla näissä tilanteissa läsnä ja tuntea, kuinka tuo ruumiillinen kontakti on itse elämänhermo, täynnä tämän maailman läsnäoloa – ja meitä ympäröivän Jumalan maailman.
Ihmisinä kaipaamme toisen läheisyyteen, syliin, ruumiilliseen kosketukseen syntymästä alkaen koko elämän ajan, hamaan loppuun saakka. Ruumiillisuutemme on meidän perustavanlaatuinen identiteettimme.
Se, miten suhtaudumme omaan ruumiiseemme, miten käsittelemme ruumiistamme, on suorassa yhteydessä meidän sisäiseen maailmaamme, meidän uskoomme. Siksi meidän sisäinen hyvin tai pahoinvointimme näkyy varsin nopeasti oman ruumiimme hyvin ja pahoinvointina. Ja siinä kuinka kohtelemme ruumiistamme – hellimme tai rankaisemme. Ja toisinpäin: se, miten ruumiimme voi, heijastuu siihen, miten sielumme ja henkemme voivat.
Pappi elää jatkuvassa dialogissa oman ruumiinsa kanssa Hengellistä tehtäväänsä pappi toteuttaa oman ruumiinsa kautta. Se on papin peili! Hän käy jatkuvaa dialogia oman seksuaalisuutensa, viehättävyytensä, fyysisen jaksamisensa ja ikääntymisensä kanssa. Ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta korostavassa kulttuurissa pappiakaan ei jätetä hengellisyyden saarekkeelle vaan temmataan mukaan pyörteisiin maisten huvien.

Ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta korostavan kulttuurin luomat paineet
Etenkin lapset ja nuoret, mutta jossain määrin myös aikuiset näyttävät reagoivan voimakkaasti elinympäristöön, jossa he elävät ja kasvavat. Ruumiillisuutta ja seksuaalisuutta korostavan kulttuurin puristuksessa syntyy ulkonäköpaineita, syömishäiriöitä, itsetuhoista käyttäytymistä, viiltelyä ja varhaista seksielämää. Ruumiillisuuden teologian tärkeä tehtävä on olla tukemassa näiden paineiden keskellä eläviä ihmisiä ja auttaa heitä ymmärtämään oman ruumiillisuuteensa pyhyys, se kuinka oma ruumis on ”näkymättömän näkyvä osa”. Näemme toisissamme Jumalan kuvan ja Jumala on luonut ruumiimme.

Ruumiillista uskoa

Kirkon nuorisopäivillä hiljattain toteutetussa kyselyssä selkeä enemmistö nuorista katsoi rippikoulun tukeneen heitä seksuaalisessa kasvussaan ja näki kristillisyyden olevan ruumismyönteistä. Perinteinen näkemys (”olemme eksyksissä rippikoulun seksuaaliopetuksen osalta”) ei näytä pitävän paikkansa. Ilmeisesti nuorten positiivinen kokemus nousee siitä, että rippikoulun työskentelytapoja leimaa nykyään yhteisöllisyys ja kokonaisvaltaisuus. Sekä ruumiillisille ja hengellisille kokemuksilla on paljon tilaa, eikä niitä eroteta toisistaan. Nuoret saavat näin kokemuksen, että heidän ruumiinsa, miehuutensa/naiseutensa ja seksuaalisuutensa tulee nähdyksi ja hyväksytyksi – myös rippikoulun jumalanpalvelustilanteissa. Tällainen kokonaisvaltainen kokemus on merkittävä. Oppituntien mahdolliset epämääräiset ja ristiriitaiset puheet seksuaalisuudesta eivät horjuta tätä ruumiillista ja hengellistä kokemusta: olen hyväksytty juuri tällaisena, tulen nähdyksi juuri tässä ruumiissani/seksuaalisuudessani tässä yhteisössä – ja myös Jumalan edessä.

Kirkon toiminnassa voisi laajemminkin yhdistyä kokemus ihmisen ruumiillisuuden ja hengellisyyden jakamattomuudesta ja pyhyydestä. Näin kirkko olisi tukemassa eri ikäisiä jäseniään heidän eläessään ruumiillisesti ja seksuaalisesti vaativassa kulttuurissa. Pyhiinvaellukset, rukoushelmet ja retriittiliikkeen edustaman rukouselämän tradition nousu antavat hyvät lähtökohdat tällaiseen orientaation. Ne ovat nostaneet ruumiillisuuden uudella tavalla hengellisen elämän keskukseen.


Jeesus itse toteutti ruumiillista hengellisyyttä rikkomalla fyysisen koskemattomuuden tabuja. Hän paransi koskettamalla sokeita, rampoja ja spitaalisia. Hän antoi voidella jalkansa kallisarvoisella öljyllä ja pesi itse opetuslastensa jalat.
Paavali puolestaan kuvaa seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi, jonka jäseniä kristityt eri tehtävineen ovat. Kristityn oma ruumis puolestaan on Pyhän Hengen temppeli ja kristityn tehtävä on tuottaa ruumiillaan Jumalalle kunniaa.

Ruumiillisuuden teologian näkökulmasta on helpompi ymmärtää, miksi ruumiin ylösnousemus oli niin keskeinen ajatus varhaiselle kirkolle ja sai paikkansa uskontunnustuksessamme. Siksi myös inkarnaation ajatus Jeesuksesta ruumiillisena ihmisenä – ei vain Jumalana – oli niin luovuttamaton varhaisen kirkon suurille teologeille. Ruumiillisen uskon ilmausta on myös se, kuinka koko kristikunta joka sunnuntai kerääntyy tämän ja tulevan maailman yhdistävään messuun, inkarnoituvan Jumalan sanan ja Kristuksen ruumiin ja veren yhteyteen.
Kirkon akateemiset AKI
Jäsenille
AKIn jäsenten vapaa-ajan matkavakuutus

Vakuutusnro 102-2318 (Kirkon akateemiset AKI r.y. ryhmämatkavakuutus) Lue lisää

Tapahtumakalenteri

Vuosi 2018 Lue lisää

Usein kysyttyä
Sopimukset ja suositukset
Kannanotot

Tähän on kerätty kaikki mietinnöt, suositukset, raportit, lausunnot ja kannanotot, jotka koskevat AKIn ja sen perusliittojen toiminta-aluetta. Sivuilta löytyvät myös asiakirjat, jotka on laadittu ennen AKIn perustamista (1.1.2005). Lue lisää

Alaosastoille