Pätkätyöt
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Pätkätyö-työryhmän mietintö

Pätkätyöt eri muodoissaan ovat lisääntyneet myös kirkollisessa kentässä. Vaikka joustavat työllistymismahdollisuudet ovat suuresti helpottaneet ns. alkutyöttömyysongelman hoitamista ja vaikka uusimuotoiset työsuhteet ovat edistäneet seurakuntien mahdollisuuksia rakentaa virkarakennettaan sopivammaksi, pätkätöistä on aiheutunut myös lukuisia ongelmia niin työntekijälle kuin työnantajallekin.

Kysymys kaikkine siihen liittyvine juonteineen koskettaa myös ammattijärjestöjä ja niiden työtä. Pappisliiton aloitteesta on asetettu työryhmä, jonka tarkoituksena on selvittää kaikkia kirkollisiin pätkätöihin liittyviä kysymyksiä. Diakoniatyöntekijöiden Liitto ja Suomen Kanttori-urkuriliitto ovat valinneet omat edustajansa työryhmään.


PÄTKÄTYÖ -työryhmän mietintö

Sisältö

Työryhmän asettaminen ja tehtävä

Mistä pätkätyö -problematiikassa on kyse?

Pätkätyön vaikutukset työntekijän kannalta

Pätkätyön vaikutukset työyhteisön ja työn johtamisen kannalta

Työryhmän linjaukset, suositukset ja esitykset

Työryhmän asettaminen ja tehtävä

Pätkätyöt eri muodoissaan ovat lisääntyneet myös kirkollisessa kentässä. Vaikka joustavat työllistymismahdollisuudet ovat suuresti helpottaneet ns. alkutyöttömyysongelman hoitamista ja vaikka uusimuotoiset työsuhteet ovat edistäneet seurakuntien mahdollisuuksia rakentaa virkarakennettaan sopivammaksi, pätkätöistä on aiheutunut myös lukuisia ongelmia niin työntekijälle kuin työnantajallekin.

Kysymys kaikkine siihen liittyvine juonteineen koskettaa myös ammattijärjestöjä ja niiden työtä. Pappisliiton aloitteesta on asetettu työryhmä, jonka tarkoituksena on selvittää kaikkia kirkollisiin pätkätöihin liittyviä kysymyksiä. Diakoniatyöntekijöiden Liitto ja Suomen Kanttori-urkuriliitto ovat valinneet omat edustajansa työryhmään.

Työryhmän jäseninä ovat olleet Diakoniatyöntekijöiden Liitosta Riitta Hiedanpää ja Hannu Lounela (puheenjohtaja), Kanttori-urkuriliitosta Pentti Niemelä ja Pappisliitosta Heli Huttunen, Esko Jossas (sihteeri), Arto Kauppinen ja Tiina Räntilä.

Työryhmä tarkensi tehtäväänsä siten, että se pyrkii selvittämään seuraavia kysymyksiä ja ongelmia:

- mistä pätkätyö -problematiikassa on kyse?
- mitä pätkätyöt merkitsevät työntekijän ja työnantajan kannalta
- voiko ja miten erityisesti seurakuntatyön edellyttämä sitoutuminen toteutua lyhytaikaisissa ja tilapäisissä työsuhteissa?
- mitä liitot voivat tehdä tilanteen korjaamiseksi?
- miten seurakuntia motivoitaisiin palaamaan pätkätöistä "normaaleihin" työsuhteisiin ja siten välttämään pätkätöistä aiheutuvia ongelmia?

Työryhmä on pitänyt neljä kokousta. Asiantuntijoina työryhmä on kuullut Akavan tutkijaa Ulla Aittaa, joka selvitti erilaisten pätkätöiden käyttöä ja niiden vaikutusta yleisillä työmarkkinoilla sekä kirkkoherra Antti Kujanpäätä, joka selosti pätkätöiden vaikutusta seurakunnan toimintaan ja työnjohtoon.

Työryhmä jättää mietintönsä toimenpide-ehdotuksineen liittojen hallituksille.

Helsingissä 22.11.2000

Mistä pätkätyö -problematiikassa on kyse?

Pätkätyöt voidaan ymmärtää monella eri tavalla. Yleisimmin niillä tarkoitetaan tilannetta, jossa viranhaltija/työntekijä ei työllisty pysyvään työsuhteeseen, vaan yhä uudestaan määräaikaisiin työ- ja virkasuhteisiin. Lisäksi työsuhteiden väliin saattaa jäädä eripituisia työttömyysjaksoja. Työnantajat ovat myös tietoisesti suosineet määräaikaisia työsuhteita, koska niiden kautta syntyy ainakin tilapäisiä säästöjä ja koska määräaikaisesta viranhaltijasta/työntekijästä pääsee eroon taloudellisen tilanteen mahdollisesti vaikeutuessa.

Tällaisen tyypillisen pätkätyötilanteen lisäksi kirkon piirissä ovat voimakkaasti lisääntyneet osa-aikalisän ja vuorotteluvapaan käyttäminen. Pysyvässä virkasuhteessa oleville tällaiset mahdollisuudet ovat tuoneet toivotun tilaisuuden irrottautumiseen ja virkistymiseen. Samalla on vuorottelu- ja osa-aikasijaisten, joita myös voidaan pitää pätkätyön tekijöinä, määrä lisääntynyt huomattavasti.

AKAVA on jäsentensä osalta selvittänyt määräaikaisten työsuhteiden yleistymistä ja niiden vaikutusta työntekijän asemaan (Määräaikaiset palvelussuhteet akavalaisilla työmarkkinoilla, AKAVA 2000). Samoin keskusjärjestön tutkimuksessa on pohdittu pätkätöiden vaikutusta työyhteisön toimintaan. Viime kädessä AKAVAn tavoitteena on estää määräaikaisten työsuhteiden perusteeton käyttäminen. Se valmistelee materiaalia akavalaiseen koulutukseen ja järjestötoimintaan.

Työryhmä toteaa, että vaikka varsinaista tutkimusta pätkätöiden määrästä ei ole tässä yhteydessä mahdollista tehdä, erilaiset pätkätyötilanteet ovat koko ajan lisääntymässä myös kirkon piirissä. (AKAVAn tutkimuksessa seurakuntasektorin runsaat pätkätyöt jossain määrin korostuivat). Syynä tähän näyttää olevan ennen muuta pitkän tähtäyksen epävarmuus seurakuntien taloudellisessa tilanteessa.

Siksi kirkossa joudutaan lähivuosina vakavasti pohtimaan pätkätöiden vaikutusta viranhaltijoiden elämään ja työtilanteeseen. Kysymys on toisaalta edunvalvonnallinen, mutta toisaalta koskee syvästi pätkätyötä tekevän ammatti-identiteettiä ja sen kehittymistä. Myös työssä kasvaminen ja koulutukseen pääseminen saattavat vaikeutua pätkätyön takia. Kysymys heijastuu oleellisesti myös työyhteisöjen toimivuuteen ja työn järjestämiseen ja johtamiseen. Työnantajan kannalta on kyse myös palvelussuhteen lajista: otetaanko henkilö työsopimussuhteeseen vain määräaikaiseen virkasuhteeseen. Sopijaosapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että hengellistä työtä pitäisi tehdä etupäässä virkasuhteen puitteissa.

Työryhmä on voinut todeta, että vaikka pätkätöiden määrä on 1990-luvulla oleellisesti lisääntynyt, toisaalta pätkätöiden merkitystä tai ajankohtaisuutta ei ole syytä liioitella. Kautta aikojen ovat esim. valmistuneet teologit ensin sijoittuneet lyhytaikaisiin sijaisuuksiin ja joutuneet uransa alkuvaiheessa vaihtamaan virkaa ja seurakuntaa hyvinkin usein. Samoin äitiyslomat ja hoitovapaat ovat aina tuoneet paljon sijaistyövoimaa etenkin naisvaltaisille aloille. Pätkätyö -problematiikka koskettaa eri tavoin eri ammattiryhmiä. Viime vuosina lyhytaikaiset työsuhteet ovat olleet hyvinkin yleisiä pappien ja diakoniatyöntekijöiden kohdalla. Sen sijaan kanttoreita kysymys ei ole koskettanut ollenkaan samassa määrin, vaan kirkkomuusikoiden työllisyystilanne on kaiken kaikkiaankin pysynyt hyvänä.

Työryhmä on halunnut selvittää pätkätyön vaikutusta sekä pätkätyöläisen että hänen työnantajansa kannalta. Työnantaja ymmärretään tässä paikallisseurakunnaksi.

Pätkätyön vaikutukset työntekijän kannalta

Työntekijän kannalta pätkätöiden myönteinen merkitys on ollut alkutyöttömyysongelman olennainen helpottuminen.

Pätkätyöläisen kannalta pätkätyön kielteiset vaikutukset voidaan jakaa edunvalvonnallis-materiaalisiin sekä identiteettiin ja työhön vaikuttaviin kysymyksiin.

Materiaalisten etujen kannalta erot pätkätyötä tekevän ja ns. normaalia työtä tekevän välillä ovat seuraavat:

- vuosilomaoikeuden kertyminen
- vuosilomien sijoittuminen
- onko pätkätyöläinen työ- vai virkasuhteessa
- jatkuuko hänen palvelussuhteensa toistaiseksi vai määräajan
- sairausloman pituus
- työsuhteen riippuvuus työllistämis- ja muista yhteiskunnan tuista
- joissakin seurakunnissa työterveyshuolto alkaa vasta määräajan jälkeen - työsuhteiden ketjuttaminen ei ole aina toiminut niin, että "pysyvä" pätkätyöläinen rinnastetaan vakinaiseen työntekijään
- pappien kohdalla pastoraalitutkinnon suorittaminen viivästyy, kun vaadittu kahden vuoden työssäoloaika kertyy hitaammin
- koulutukseen pääseminen ei ole aina mahdollista

Työryhmä on laatinut suosituksen niistä toimenpiteistä, joiden avulla pätkätyöläisen etuja voitaisiin parantaa.

Työryhmän käsityksen mukaan pätkätyöläisen työn sisältöön ja ammatti-identiteetin kehittymiseen liittyvät ainakin seuraavat kysymykset, ongelmat ja tilanteet:

- pysyvä pätkätyö "pitää nöyränä", kun vaihtoehtona on työttömyys
- on rankkaa aloittaa aina uusi työ; ajaa itsensä sisään uusiin työtehtäviin ja sopeutua uuteen työyhteisöön
- on koko ajan etsittävä uutta työpaikkaa ja markkinoitava itseään, mikä voi heikentää mahdollisuuksia viran hoitamisessa
- täytyy varoa "hankalan maineeseen" joutumista eli vallitsevien käytäntöjen muuttamiseen ei riitä uskallusta
- ei voi itse kehittää työtään ja työtapojaan, kun jatkuvasti hoitaa jonkun toisen "omaa tonttia" sijaisena
- oman ammatti-identiteetin rakentuminen hidastuu
- on jatkuvasti osoitettava oma pätevyytensä, jotta työtä saa jatkaa ja pääsee uuteen pätkään joskus tulevaisuudessa
- sitoutuminen seurakuntaan ja kirkkoon voi heikentyä
- pätkätyössä ei voi rakentaa pitkäaikaista suhdetta siihen yhteisöön, jossa toimii eli ei voi olla tietyn alueen oma pappi/diakoniatyöntekijä/kanttori
- ei voi panna liikkeelle sellaisia työ- tai työyhteisö -prosesseja, jotka olisivat välttämättömiä
- kehittämisinto ja -motivaatio laskee
- sisältyykö pätkätyöhön sukupuoleen ja/tai muuhun liittyvää syrjintää?

Tiivistetysti ongelma voidaan yksilön kannalta nähdä seuraavasti:

- epävarmuus, joka heijastuu perhetilanteeseen, asumiseen, asuinpaikkakuntaan ja talouteen
- palkkaukseen voi tulla jälkeenjääneisyyttä; ns. kuoppakorotuksia ei yleensä tule pätkätyötä tekeville
- urakehitys hidastuu - koulutukseen on vaikea/mahdoton päästä työnantajan tukemana
- työterveyshuolto saattaa jäädä vajaaksi
- työntekijän sitoutuminen voi olla heikompaa
- ammatti-identiteetin rakentuminen kirkon työntekijänä häiriintyy tai hidastuu

Pätkätyön vaikutukset työyhteisön ja työn johtamisen kannalta

Etenkin suurissa kaupungeissa on jo useita seurakuntia, jotka ovat myös työyhteisöinä saaneet sopeutua useisiin pätkätyötä tekeviin hengellisen työn viranhaltijoihin sekä jatkuvaan tulijoiden ja menijöiden virtaan. Tämä ei voi olla heijastumatta myöskään työyhteisön selkeyteen ja toimivuuteen sekä johtamiskysymyksiin. Työryhmän käsityksen mukaan tässä katsannossa tulevat esille seuraavat asiat:

- työyhteisö syyllistää, kun pätkätyöläinen saa paremman työpaikan ja lähtee pois kesken suunnitellun kauden
- työnjohto antaa pätkätyöläiselle helposti ne työt, joita vakinaiset karttavat
- työyhteisö saattaa vääristyä, jos se käsittää pelastaneensa pätkätyöläisen työttömyyden ahdingosta
- pätkätyöläisen tilanne on vieläkin vaikeampi sairaassa työyhteisössä
- pätkätyöläisen perehdytys on usein huonoa
- pätkätyöläinen joutuu herättämään seurakuntalaisissa turhaa toivoa
- pätkätyöläisen panosta työyhteisössä helposti vähätellään

Kokemuksia pätkätyöstä on runsaasti mm. pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymistä. Pätkätyötä tekevät kaikki akavalaiset ammattiryhmät. Toisaalta pätkätyöläisissä on puolituksen ja vuorotteluvapaan sijaisia, toisaalta muiden virkavapauksien sijaisia. Kokemusten karttuessa näyttää yhä enemmän siltä, että työnantajan asenne pätkätöiden käyttökelpoisuuteen seurakuntatyön kannalta on tullut kielteisemmäksi.

Pätkätöiden hyvinä puolina on tullut esille seuraavaa:

- vakinaisten työntekijöiden jatko-opiskelumahdollisuudet parantuivat
- pätkätyöntekijät toivat vaihtelua ja virkistystä työyhteisöön
- vakinaisten jaksamisedellytykset paranivat
- pätkätyöläisistä sai reservin, josta voi rekrytoida uutta työvoimaa

Kielteisiäkin puolia tilanteesta on aiheutunut:

- puolittaja vieraantuu seurakunnan normaalisti työkuviosta ja aikatauluista
- seurakuntatyön kokonaisvaltainen luonne kärsii
- työyhteisön ihmissuhteissa tapahtuu katkoksia
- monet käytännön järjestelyt ovat tulleet hankalammiksi
- pätkätyöntekijä suree lähtöään ja valmistautuu siihen
- seurakuntalaiset eivät pidä jatkuvasta vaihtumisesta; muutenkin ongelmana on se, että työn jatkuvuus kärsii
- henkilöstöhallinnointi lisääntyy

Työryhmän linjaukset, suositukset ja esitykset

Työryhmän käsityksen mukaan pätkätyö -kysymykseen kannattaa kiinnittää huomiota ensinnäkin pätkätyöläisten itsensä kannalta, varsinkin jos seurakunnissa edelleen yleistyy tapa palkata työntekijöitä epätyypillisiin työsuhteisiin. Asialla on toisaalta merkitystä myös seurakuntien kannalta, sillä tulevina vuosina seurakunnat joutuvat kilpailemaan työvoimasta ja muutenkin kirkon ammattilaisten halukkuus sijoittua juuri seurakuntien palvelukseen saattaa olla vähenemässä.

Työryhmä esittää seuraavat toimenpide-ehdotukset, joiden lähempi suunnittelu ja toteutus jää liittojen hallitusten ja työntekijöiden vastuulle:

1. Asiaa koskeva järjestöjen yhteinen kirjelmä (tämän raportin pohjalta) seurakunnille ja piispoille. Kirjelmässä kiinnitettäisiin huomiota pätkätöihin liittyvään problematiikkaan sekä pätkätyöläisten että seurakuntatyön kannalta.

2. Sopimuksissa ja vallankin paikallisissa sovellutuksissa tulisi pätkätyöläisten ja muiden edut saattaa mahdollisuuksien mukaan samanlaisiksi. Tämä koskee mm. vuosilomia (työsopimussuhteiset), sairauslomia, työpaikkaterveydenhuoltoa, kouluttautumismahdollisuuksia jne.

3. Pappien kohdalla pastoraalitutkinnon suorittamisen edellytyksenä olevaa kahden vuoden seurakuntatyön vaatimusta tulisi voida harkita. Muutos edellyttää KJ 6:19 muuttamista, mikä voitaisiin toteuttaa esim. kirkolliskokousaloitteen kautta.

4. Asian jatkuva esilläpito Cruxissa ja mahdollisesti muissa tiedotusvälineissä. Pätkätyöryhmän mietintö voitaneen julkaista liittojen lehdessä v:n 2001 alussa. Työryhmän jäsenet ovat valmiit kertomaan kokemuksistaan myös lehden palstoilla. Samoin liittojen kotisivuilla (mm. keskustelupalstat) asiaa voitaisiin pitää esillä.

5. Liittojen toimistot voisivat laatia oppaan tai muistion, jossa kiinnitetään huomiota niihin seikkoihin, joihin seurakunnan palvelukseen pyrkivän tulisi kiinnittää huomiota. Opas voitaisiin julkaista liittojen nettisivuilla ja se voisi toimia myös työnantajan (kirkkoherran) muistilistana hänen palkatessaan uutta työntekijää.


htm liite

Pappisliiton Pätkätyöryhmän mietintö.