Pidin seuraavan avauspuheen AKIn valtuustossa marraskuussa. Haluan jakaa sen kaikille jäsenille. Lukiessasi olet jo viisaampi sopimuksen syntymisestä.
Taas ne ajat ovat käsillä. Kyse ei ole tällä kertaa veret seisauttavista, vaan usein kellot seisauttavista ajoista. Työmarkkinoilla yritetään mahdollisimman laajasti soveltaa raamisopimusta alakohtaisesti. Aikoinaan – liekö pelkkää kaupunkilegendaa – kellotkin tarvittaessa pysäytettiin aikatauluissa pysymiseksi.
Kaikki tiedämme, että maailmantalouden kello käy juuri nyt kovin epävakaasti. Jos jollakin on varma tieto huomisesta ja sen tilanteesta, voimme kai varmuudella sanoa, että hän on väärässä, ellei peräti kuulu huuhaa-porukkaan. Tilanne on poikkeuksellinen. Juuri tällaisessa tilanteessa työmarkkinoiden vakaus on tulevaisuuden kannalta tärkeää, välttämätöntäkin. Siksi tuntuikin erikoiselta se, kuinka pitkään teollisuustyönantajat harasivat kokonaisratkaisua vastaan.
Raamisopimus saatiin aikaan mutkien kautta. Hyvä niin. Juuri tässä tilanteessa se takaa sekä palkansaajan ansion kehittymisen että kansantalouden kyvyn vastata edessä oleviin haasteisiin. Selvää on, etteivät raamit tai tupot, mitä nimitystä niistä käytetäänkään, korjaa parhaalla tavalla alakohtaisia ongelmia. Mutta juuri tällaisessa tilanteessa kolmikantaisuus tuo jokaisen tilille jotakin. Toisenlainen tie – suurten nimelliskorotusten tavoittelu – sulaa helposti inflaatioon. Prosenteilla ei leipää osteta, euroilla kylläkin.
Laajojen kokonaisratkaisujen etuna ovat ne laadulliset ratkaisut, joissa valtion rooli on välttämätön. Raamisopimuksen vaikutuksesta mm. hallituksen kaavailemat vuorotteluvapaalain heikennykset on luvattu peruuttaa. Tämä ja perhevapaisiin luvatut muutokset lienevät ammattikuntiemme kohdalla merkittäviä asioita.
Tämä ja paljon muuta toteutuvat, mikäli keskusjärjestöt voivat loppuviikosta viestiä valtioneuvostolle raamisopimuksen pohjalta tehtyjen työ- ja virkaehtosopimusten olevan riittävän kattavia. Olemme julkisuudesta lukeneet, että melkein kaikkien tulisi olla näissä talkoissa mukana. Harvoin AKIn valtuusto on koolla juuri, kun niin sanotusti ”tilanne on päällä”. Kirkon neuvottelut ovat parhaillaan menossa. Lopputuloksesta emme vielä tiedä, mutta uskon ja toivon, että kaikkia osapuolia riittävästi tyydyttävä sopimus tällä viikolla kirkkoonkin syntyy.
Neuvotteluissa kohtaamme nykyään jatkuvasti kysymyksen keskitetyn toiminnan ja paikallisen toiminnan välisestä suhteesta. Olemme kulkeneet jo uuden palkkausjärjestelmän myötä kohti paikallisuutta. Keskitetysti tehtäviä sopimuksiahan sovelletaan pääasiassa paikallisesti. Monessa mielessä kehitys on meidänkin kannalta ollut myönteinen. On syntynyt paljon kaivattua joustavuutta ja paikallisten tilanteiden huomioonottamisen mahdollisuuksia. Mutta kaikkea ei kannata siirtää paikalliseksi. Palkkausjärjestelmän toimeenpano on osoittanut, etteivät työnantajataidot kaikin osin ole tasalaatuisia. Joidenkin asioiden hoitaminen keskitetysti on työntekijän etu. Samalla kun toivomme työnantajan kehittävän edelleen taitojaan, joudumme itse kehittämään luottamusmiestoimintaamme. Sitä edellyttää jo palkkausjärjestelmämme, joka rakentuu järjestäytyneeseen työntekijäpuoleen.
Tulevaisuudessa tarvitsemme edelleenkin yhteistyö- ja neuvottelukykyä, mutta ennen muuta jäsenten tukea ja heidän omaa panostaan myös edunvalvontatyössä. Pienimillään se on huolehtimista omista eduista. Mutta tärkeää on, että olet valmis antamaan panoksesi yhteiseen asiaan niin luottamusmiehenä kuin vaikkapa liiton valtuutettuna. Kiitos Sinulle panoksestasi.
Jukka Huttunen
AKIn ja Pappisliiton puheenjohtaja 22.11.2011 saakka **@**
sivun alkuun
tulosta sivu